Nykyään lääkeinformaation antaminen on keskeisessä asemassa lääkettä toimitettaessa apteekista. Kehitys nykytilanteeseen siitä ajasta, jolloin farmasian ammattilaiselta ei ollut mahdollista saada neuvoa lääkkeen käyttöön, on ollut merkittävä niin apteekille kuin asiakkaillekin.  Muutos, joka on tapahtunut tietoa ja ammattitaitoa lisäämällä,  on vaatinut aikanaan sisäistä uudistushenkeä ja radikaaliakin toimintaa. Farmasian alan ensimmäiselle valtakunnalliselle täydennyskoulutustapahtumalle, Farmasian Päiville oli selvä tarve hetkenä, jolloin alan tulevaisuus arvelutti.

1960- luvulla elettiin jo aikaa, jolloin lääkkeen valmistus oli siirtynyt apteekeista lääketeollisuuteen. Nykyinen lääkevalvontajärjestelmä oli syntynyt mm. talidomidikatastrofin vauhdittamana. Yhteiskunta peräänkuulutti paitsi lääketurvallisuuden lisäämistä myös apteekkijärjestelmän uudistamista - esitettiin jopa koko apteekkialan sosialisoimista.

Lääkkeiden liika- ja väärinkäyttöön liittyvät terveyskysymykset nostattivat viimein Suomessakin esille uuden opin lääkkeiden asemasta yhteiskunnasta, sosiaalifarmasian. Tämä oppisuuntaus synnytti käytännön apteekkityöhön uuden elementin, jonka malli tuli sairaalaympäristöstä: lääkeneuvonnan. Vähitellen alettiin keskustella ammatti-identiteettiänsä uudelleen etsivien apteekin ammattilaisten roolista myös lääkeinformaation antajana.

Täydennyskoulutuskurssitoiminta oli vielä 1970 alussa niukkaa. Kun täydennyskoulutus tuli lakisääteiseksi vuoden 1972 kansanterveyslain uudistusten yhteydessä, oli farmasian ammattilaisten otettava ensimmäinen merkittävä loikka jatkuvan koulutuksen ja elinikäisen oppimisen tiellä. Oltiin vielä kaukana nykyisestä tietoyhteiskunnasta, jossa tietotaito ja jatkuva koulutus ovat keskeisessä asemassa - kuitenkin tulevaisuuden uhkakuvat häämöttivät arveluttavina. Alalla oli tarvetta myös yhteiselle täydennyskoulutustapahtumalle, josta oli nähty mallia esim. farmasian alan maailman kongressissa, FIP:ssä.

Yliopisto-opintojen tuli antaa farmaseuteillekin valmiudet täydennyskoulutukseen, kun farmaseutin tutkinnon rakennetta uudistettiin vuonna 1973  korvaamalla ennen opintoja tapahtunut harjoittelu opiskelun lomassa tapahtuvalla harjoittelulla.

Alan koulutustapahtuma syntyi

Ajatus Farmasian Päivän järjestämisestä kypsyi Farmasialiiton proviisorien keskuudessa. He järjestivät vuonna 1976 Akava-talossa Farmasian luentopäivän, jonne saapui 200 kuulijaa. Tilaisuuden organisoineet Farmasialiiton proviisorit eivät olleet saaneet liiton hallituksen tukea taakseen koko alan tapahtuman järjestämiseksi. Niinpä tapahtuma ei saanut olla nimeltään Farmasian Päivä. Tuolloin oli käynnissä Farmasialiiton puolitoista vuotta kestänyt koulutusboikotti, joka oli saanut alkunsa Farmasialiiton ja Apteekkien työnantajaliiton tiukasta kädenväännöstä työehtosopimuksesta ja täydennyskoulutuskysymyksistä. 

Seuraavana vuonna koulutusboikotti oli päättynyt ja järjestelytoimikunta oli laajapohjaisempi: Edustettuina olivat Farmasian opettajien ja tieteenharjoittajien seura, Suomen Apteekkariyhdistys, Suomen Farmaseuttinen yhdistys, Yliopiston farmasiakunta ja Suomen Farmasialiitto. Järjestöt olivat yksimielisiä ensimmäisen Farmasian Päivän teemasta, joka oli "Farmasia ja terveyskasvatus".

Päivä pidettiin 19. marraskuuta 1977 Helsingissä Finlandia-talolla. Tapahtuman järjestäminen oli varsinainen urakka pieneltä järjestelytoimikunnalta, joka vastasi niin ohjelman suunnittelusta kuin sen käytännön järjestelyistä ja talousasioistakin. Kysyntä oli kuitenkin heti tarjontaa suurempaa: Tilaisuudella oli 650 ilmoittautunutta, eivätkä kaikki mahtuneet mukaan, vaikka tapahtumapaikka jouduttiin vaihtamaan yleisömenestyksen vuoksi suurempaan aivan viime hetkillä.

Piakkoin Farmasian Päivän jälkeen koko alan täydennyskoulutuksen järjestämisessä otettiin seuraava askel. Lääkintöhallitus asetti laajapohjaisen työryhmän selvittämään lääkehuoltohenkilöstön täydennyskoulutusta. Työryhmä esitti seuraavana kesänä muun muassa Farmasian Päivien yhdistämistä uuteen lääkehuollon täydennyskoulutuksen organisaatioon, joka oli ehdotettu perustettavaksi.

Nopeaa kasvua vuosi toisen jälkeen

Kun Lääkehuollon täydennyskoulutuskeskus ry (nykyään Farmasian oppimiskeskus) syntyi vuonna 1980, hävisi Farmasian Päivien järjestelytoimikunnan itsenäinen rooli. Samalla liittäminen täydennyskoulutuskeskukseen antoi massakoulutustapahtumalle sen tarvitsemaa vakautta. Täydennyskoulutuskeskus alkoi kutsua vuosittain koolle jäsenjärjestöjensä nimeämistä edustajista koostuvan järjestelytoimikunnan, joka oli myös taloudestaan tilivelvollinen keskukselle. Heti toisesta kerrastaan lähtien Farmasian Päivä laajeni kaksipäiväiseksi tapahtumaksi, ja päiville pystytettiin myös lääkealan näyttely.

Täydennyskoulutuskeskukseen liittämisen jälkeen Farmasian Päivät jatkoi laajenemistaan huomattavasti. 1987 tapahtuneen lääkelain uudistuksen yhteydessä ponnahti osallistujamäärä ylöspäin kolmanneksen saavuttaen jo melkein 2000 osallistujan haamurajan.

1990-luvun alun lama-ajan alkaessa Farmasian Päivien suosio ei suinkaan taittunut: Kävijämäärä päinvastoin jatkoi tasaista kasvuaan koko vuosikymmenen ajan. Vuonna 1996 saavutettiin 3000 osallistujan määrä. 1990-luvun koulutustarjontaan heijastui etenkin Suomen liittyminen Euroopan Unioniin sekä EU:sta tulleet uudistukset ja eurooppalaiset ajatukset. 1990-luvulla aloitettiin myös farmasian erikoistumiskoulutukset sairaalafarmasiassa ja teollisuusfarmasiassa, mikä näkyi myös päivien ohjelmatarjonnassa. Itsehoito tuli Farmasian Päivillä voimakkaasti näkyviin, samoin apteekkien ammatilliset ohjelmat.

2000-luvulla Farmasian Päiviin vaikutti erityisesti kansallinen TIPPA-projekti . Lääkepoliittiselle keskustelulle syntyi tilaa päivien ohjelman muuttuessa kolmepäiväiseksi, kun vuonna 2001 avattiin ensimmäinen Farmasian Päivien symposiumi. Tätä seuraavasta vuodesta lähtien on päivillä järjestetty kaksi symposiumia, joista toisessa on käsitelty lääketeollisuuden asioita.


Farmasian Päivät nykyään

Farmasian Päivät on nykyään vain yksi kasvaneen Farmasian oppimiskeskuksen vuosittain järjestämä kurssitapahtuma, mutta siitä on tullut samalla oppimiskeskuksen tunnetuin tuote. Voidaan puhua jopa koko alan sisäisestä brandista. Päivät ovat laajentuneet kolmepäiväiseksi tapahtumaksi ja päivien osallistujamäärä on 30 vuodessa kasvanut moninkertaiseksi asettuen 3200 osallistujan tietämille. Ennätysmäärä, 3400 osallistujaa, saavutettiin vuonna 2003. Jopa 40 prosenttia apteekkien farmaseuttisesta henkilökunnasta tulee vuosittaisille Farmasian Päiville. Farmasian Päivät houkuttelee osallistujia hyvin koko Suomesta, sillä jopa 2/3 osallistujista tulee pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. 

Farmasian oppimiskeskuksessa työskentelee tällä hetkellä toiminnanjohtajan johdolla täysipäiväisesti 6 henkilöä. Farmasian Päivien sessioiden ja symposiumien ohjelmat suunnitellaan työryhmissä, jotka koostuvat aihepiirien asiantuntijoista ja oppimiskeskuksen kurssisuunnittelusta vastaavista edustajista. Sessioiden puheenjohtajilla on tänä päivänä aiempaa tiiviimpi rooli, mikä ilmenee mm. vuorovaikutuksena luennoitsijoihin jo ohjelman työstämisvaiheessa. Työryhmät ovat laajapohjaisia, eikä mikään oppimiskeskuksen taustajärjestö yksin koskaan vastaa session suunnittelusta.

Farmasian Päivien teeman ja ohjelman suunnittelee ohjelmatyöryhmä. Farmasian Päivien ohjelmatyöryhmässä on edustettuina kaikki Farmasian oppimiskeskuksen taustayhteisöt. Farmasian oppimiskeskuksen hallitus lopulta hyväksyy ohjelman.

Teksti:
Ville-Matti Mäkinen

Lähde:
Nähdään Farmasiapäivillä - Farmasian Päivät 1977-2006
Farmasian oppimiskeskus ry, 2006
Toimittanut: Kirsti Bult