PÄHKINÄNKUORESSA

Ongelmalähtöinen opintopiiri on yhteistoiminnallinen menetelmä, jolla voidaan vastata muutoksen haasteisiin apteekin arjessa oppimalla työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Opintopiirin tarkoituksena on ohjata osanottajat oppimisen prosessiin, jossa farmasian alan tuore tieto nivotaan käytäntöön ja tiedon itsenäinen opiskelu yhdistetään uuden tiedon yhteisölliseen jakamiseen. Toiminnan lähtökohtana on tosielämään liittyvä tapaus, jonka tarkoituksena on aktivoida osanottajat asettamaan kysymyksiä ja laatimaan omia oppimistavoitteita. Työskentely tapahtuu 5 - 9 hengen ryhmissä ja sitä koordinoi ja ohjaa ryhmän tuutori.

ONGELMALÄHTÖINEN OPINTOPIIRITOIMINTA VASTAA KÄYTÄNNÖSTÄ NOUSEVIIN TARPEISIIN

Ongelmalähtöinen opintopiiri on yhteistoiminnallinen menetelmä, jolla voidaan vastata muutoksen haasteisiin apteekin arjessa oppimalla työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Sen avulla pyritään vastaamaan sekä tiettyihin yhteiskunnallisiin haasteisiin että ihmisen ajatteluun liittyviiin psykologisiin rajoituksiin. Tiedon nopea muutos farmasian alalla, paine asiakaslähtöisempään toimintaan apteekeissa, perinteisen yliopistokoulutuksen puutteet ja yksilön tiedonkäsittelykyvyn rajallisuus ovat esimerkkejä näistä yhteiskunnallisista ja psykologisista tekijöistä. Ongelmalähtöinen lähestymistapa oppimiseen on yksi vaihtoehto näihin haasteisiin vastaamiseksi.

Ongelmalähtöisen opintopiirin tarkoituksena on ohjata osanottajat oppimisen prosessiin, jossa farmasian alan tuore tieto nivotaan käytäntöön ja tiedon itsenäinen opiskelu yhdistetään uuden tiedon yhteisölliseen jakamiseen. Siinä hyödynnetään toisten asiantuntemusta ja täydennetään toisten osaamista. Uuden tiedon omaksumisen ohella kehittyvät sekä tiimityötaidot että uuden tiedon soveltamiseen liittyvä päättelykyky, ryhmänohjaus-, vuorovaikutus- ja tunnetaidot, itsearvioinnin ja itsesäätelyn kyvyt sekä palautteen antamisen ja vastaanottamisen taidot.

”Oivalsin, että ongelmalähtöisen oppimisen aiheeksi sopii hyvin suuri kokonaisuus. Joka kerralla voi jatkaa entisen opitun päälle. Aikaisemmissa koulutuksissa on ollut vain yksittäisiä erillisiä tapauksia ja vastaavaa syvällistä oppimista ei ole ollut kuin tässä koulutuksessa.”

Toiminnan lähtökohtana on tosielämään liittyvä tapaus, jonka tarkoituksena on aktivoida osanottajat asettamaan kysymyksiä ja laatimaan omia oppimistavoitteita. Ryhmätoiminnan tavoitteena on suunnata opiskelija syventävän tiedon hankintaan ja itsenäiseen opiskeluun, kunnes ryhmä jälleen kokoontuu tapauksen äärelle jakamaan uutta tietoa. Kysymysten muotoon muokatut oppimistavoitteet ohjaavat itsenäistä tiedonhankintaa ja uuteen tietoon perehtymistä. Oleellista on oppimistavoitteiden laatiminen syvällisen ymmärryksen kehittymistä tukeviksi miksi- ja miten-kysymyksiksi sekä tiedon nivoutuminen todellisuuden monimutkaisiin ilmiöihin, tosielämässä mahdollisiin tai siihen perustuviin asioihin.

SEITSEMÄN ASKELTA

”On tullut huomioitua entistä enemmän, miten asiakkaat kommunikoivat, koska itsellä on enemmän tietoa asiasta. Sain juuri oikeanlaista tietoa asiakastilanteita ajatellen ja lisäksi perusteltua tietoa.”

Opintopiiritoiminta jakaantuu kolmeen päävaiheeseen: avausistunto, itsenäisen opiskelun vaihe, johon voi liittää myös luentoja, ja purkuistunto. Niitä ennen tutustutaan tosielämään liittyvään tapaukseen, mikä voi olla artikkeli, lehtileike tai muu vastaava. Ongelmalähtöisen oppimisen prosessi etenee seuraavien seitsemän vaiheen kautta (Schmidt 1983 Lonka & Paganus 2004, 243 mukaan).

1) Tapaukseen liittyvien käsitteiden selventäminen

Opiskelijat määrittelevät tapauksen käsitteet tuutorin ohjauksessa. Osa käsitteistä voidaan jättää myös oppimistavoitteiksi, joita opiskelijat selvittävät itsenäisen opiskelun aikana.

2) Ongelman ja kuvattavan ilmiön määritteleminen

Kun opiskeluryhmä on tutustunut tapaukseen, määritellään yhdessä ilmiö, jota yhteisessä tutkimusprosessissa tullaan selvittämään.

3) Aivoriihi (brainstorming)

Aivoriihessä tavoitteena on jokaisen yksilöllisten kokemusten ja tietojen aktivointi. Tässä vaiheessa ei olla kriittisiä toisten esittämiin näkökulmiin eikä esitettyjä vaihtoehtoja tarvitse perustella.

4) Ilmiötä kuvaavien selitysmallien rakentaminen

Tapausta pyritään selvittämään ryhmän jäsenten aikaisempien tietojen varassa. Aivoriihessä esille nostettuja asioita jäsennetään laajemmaksi kokonaisuudeksi ja arvioidaan kriittisesti.

5) Oppimistavoitteiden muotoilu

Aikaisempien tietojensa pohjalta opiskelijat näkevät helposti, minkälaista uutta tietoa he tarvitsevat ongelmatapauksensa käsittelyyn. Tässä vaiheessa opiskelijat määrittelevät itselleen oppimistavoitteet. Itse asetetut tavoitteet auttavat myös sitoutumaan itsenäiseen opiskeluun seuraavassa vaiheessa.

6) Itsenäinen opiskelu

Tässä vaiheessa opiskelijat perehtyvät oppimistavoitteidensa mukaiseen kirjallisuuteen kukin itsenäisesti opiskellen. Myös muita oppimistavoitteiden kannalta relevantteja tietolähteitä voidaan käyttää, joskus myös luentoja.

7) Opitun tiedon soveltaminen ja arviointi

Itsenäisen opiskelun jälkeen ryhmä kokoontuu uudelleen purkuistuntoon. Uuden tiedon avulla tapaus nähdään uudessa valossa ja aikaisemmat käsitykset kehittyvät ja muuttuvat. Opittua tietoa arvioidaan yhdessä, jolloin ryhmän toimintatavat kehittyvät ja kyky säädellä omaa oppimista paranee.

OSANOTTAJAT JA TUUTORIN ROOLI

”Oli hyvä tuutori, rohkaiseva ja kannustava. Heitti sopivasti kysymyksiä ilmaan, ei takertunut pikkuasioihin tai vaatinut puheenjohtajaa lyömään nuijaa pöytään, vaan keskustelu sai ajoittain polveilla vapaastikin. Kaikki saivat äänensä kuuluviin, jolloin opimme myös toistemme kokemuksista.”

Työskentely tapahtuu 5 - 9 hengen ryhmissä ja sitä koordinoi ja ohjaa ryhmän tuutori. Osanottajilla tai osalla heistä on roolit, jotka voivat vuorotella prosessin aikana. Näin kukin voi harjoitella esiintymistä ja keskustelun ohjaamista. Rooleja ovat: puheenjohtaja, ajanottaja, sihteeri ja tuutori. Puheenjohtaja koordinoi keskustelua, ajanottaja huolehtii sopivasta aikataulusta, sihteeri kokoaa kolmannen vaiheen eli aivoriihen ajatukset taululle ja muodostaa niistä alustavaa ryhmän selitysmallia. Tuutori toimii oppimisprosessin vetäjänä. Joissain tapauksissa puheenjohtajalla on myös ajanottajan rooli.

Erotuksena perinteisiin opiskeluympäristöihin ryhmän ohjaaja ei tarjoile tietoa erillisinä palasina vaan asiaa lähestytään kokonaisvaltaisemmin ongelman, (esimerkiksi huimaus) tai elimistön, (esimerkiksi vatsan alue) kautta. Oppimisprosessin ohjaajan eli tuutorin tehtävänä on tukea ryhmän oppimista. Tuutori ei kaada opittavaa tietoa opiskelijoiden päähän luennoimalla vaan hänen tehtävänään on ohjata ryhmäläiset esittämään näkemyksiään, selventää epäselviä kohtia, korjata virhekäsityksiä ja suunnata ryhmää pysymään aiheessa. Tuutori ei jaa puheenvuoroja ryhmäläisille, mutta hän huolehtii viime kädessä ryhmäläisten mahdollisuudesta osallistua tasavertaisesti keskusteluun. Tuutorin tehtävässä toisin sanoen yhdistyy sekä tietosisällöllinen asiantuntemus että taito ohjata ryhmää eri oppimisprosessin vaiheissa. Keskeistä on löytää tasapaino näiden kahden asian välillä ja edetä ryhmätilanteiden tunnistamisesta joustavaan tapausta käsittelevän tiedon jakamiseen.

Ongelmalähtöinen opintopiiritoiminta on paikkakuntakohtaista ja osanottajat tulevat vähintään kahdesta toimipaikasta. Täten käytännön järjestelyt kuuluvat myös tuutorille. Näitä ovat muun muassa sähköpostilistan muodostaminen sekä konkreettisen toimintasuunnitelman laatiminen ja toteuttaminen. Näitä asioita tarkastelemme tarkemmin tuutorikoulutuksessa.

KIRJALLISUUTTA

Lonka, K. & Paganus, N. 2004. Ongelmalähtöinen oppiminen työelämään valmentajana, 237-254. Teoksessa: Tynjälä, P., Välimaa, J. & Murtonen, M. (toim.) Korkeakoulutus, oppiminen ja työelämä. Juva: WSOY.