Tiedollista osaamista ja sen kehittymistä voi toisinaan olla vaikea hahmottaa.

On esimerkiksi vaikea vastata kurssin jälkeen kysymyksiin; mitä tiedät, ymmärrät tai hallitset. Sanat ovat vaativia siinäkin mielessä, että oppimisprosessit ovat usein pitkiä ja oman oppimisen havaitseminen vaatii syvällistä pohdintaa, eli reflektointia.

Omien tiedollisten valmiuksien kehittymistä voidaan tarkastella Bloomin taksonomian avulla.
Taksonomiaa on käytetty paljon tietoon liittyvän osaamisen tunnistamisessa. Bloomin taksonomian tasot ovat seuraavat:

Arviointi (perustella, vertailla, selittää, tulkita, suhteuttaa...)
Synteesi (luokitella, muuttaa, suunnitella, kehittää, yleistää...)
Analyysi (arvioida, analysoida, yhdistää, kritisoida...)
Sovellus (soveltaa, laskea, muuttaa, luokitella, rakentaa...)
Käsittää (erotella, muokata, selittää, tehdä yhteenveto...)
Tieto (listata, määritellä, tunnistaa, löytää...)

Omaa tiedollista kehittymistä kurssin jälkeen voi tunnistaa vastaamalla esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

1. määrittele mitkä olivat kurssin/ eri luentojen keskeisimmät asiat työsi kannalta?
2. mitä uutta tietoa löysit oppimisprosessin aikana?
3. mitkä asiat kirkastuivat ymmärrettäviksi hankkimasi tiedon avulla?
4. mitä asiasisällöistä tai näkemyksistä olit eri mieltä aikaisempien kokemustesi pohjalta?
5. voitko soveltaa päivän aikana omaksumaasi tietoa jotenkin työsi kehittämiseen, Miten?
6. olisitko valmis muuttamaan omia aikaisempia käsityksiäsi päivän perusteella?

Oppiminen vaatii aina jonkinlaista muutosta.

Tiedollisessa kehittymisessä se merkitsee usein aikaisempien näkemysten kritisoimista ja väistymistä uusien näkemysten tieltä. Niinpä oppiminen on usein tehokkaampaa, kun uusiin asioihin suhtaudutaan avoimin mielin ja ollaan valmiita muuttamaan aikaisempia näkemyksiä.

Tiedollisten oppimistavoitteiden lisäksi asiantuntijuus vaatii myös toiminnallisia ja taidollisia valmiuksia.